Käytiin perjantaina Sofian haudalla, vietiin sinne kynttilä ja 30cm korkea enkeli patsas.. Haudalla tuli taas se paniikki ja ahdistus.. meidän pikkuinen on siellä mullan alla, ikinä ei enää tavata, koskaan ei saa nähdä kuinka Sofia kehittyisi :( ei koskaan kuule sanaa äiti tai isi :(

Pääsiäinen on mennyt vaihtelevasti, perjantai oli pahin päivä.. Katselin tänään Sofian huonetta, se näyttää nyt ihan samalta kuin silloin kun odotin Sofiaa, tavarat ovat paikoillaan.. sängyssä ei ole lakanoita.. lelut ovat hyllyssä.. välillä tulee niin outo olla ihan kun niitä ei koskaan olisi kukaan tarvinnut, ihan kun meillä ei olisi koskaan ollut Sofiaa.. Vaunutkin ovat vielä samassa paikassa ja samallalailla.. makuupussi on vielä auki, nostin sieltä Sofian pois n. 1.5kk sitten..

Kimmo on touhunnut Aleksin kanssa koko pääsiäisen, he ovat korjanneet pyörää ja käyneet ajelemassa metsässä... itse olen oikeastaan vaan maannut sisällä koska Jesse on ollut sairaana taas.. käytiin me tänään lenkillä ja siivottiin pihaa.. jotain on pakko keksiä ettei taas vajoa sinne jonnekkin syvälle mistä ei pääse pois.

Olen jättänyt pillerit pois, jos meille suodaan terve vauva joskus niin se olisi enempi kuin lahja.. pelottaa jos kaikki menee taas alta ja toisaalta taas odottaa että saisimme sen pienen mitä olemme halunneet... kukaan ei Sofiaa koskaan korvaa, kukaan ei ole Sofia.. Sofialle olen luvannut joskus kun olimme kahden kotona että hän saa sisaren, empä olisi uskonut silloin ettei Sofia ole täällä silloin :( Mä en itse jaksa eikä jaksa Kimmokaan jos meillä ei ole mitään toivoa pienestä ihmeestä.. oma ikäkin alkaa olemaan jo niin korkea, että pelottaa ettei koskaa enää saa lasta. Itse haluaisin vielä ainakin 2 yhteistä Sofian lisäksi.. Sofia on meidän enkelivauva.. enkeli joka opetti pienellä elämällään niin paljon ja antoi niin paljon..

Mä rakastan sua Sofia, rakastan enempi kuin mitään muuta... mulla on ikävä sua, nähdään unessa kulta <3 jos joskus vielä saisin sut syliini niin halaisin ja rutistaisin sua lujaa..