Leikkausaikaa ei vieläkään ole tullut. Alkaa olemaan jo aika tuskainen olo... Oireet on vaan pahentuneet, tulee lihaskramppeja ja hermosärky on välillä aivan järkyttävää. Kävin lääkärissä ja sain uudet lääkkeet, Oxycontanit ja kiirehtimis lähete lähti oyssiin.. Elämä tämmösten kovien lääkkeiden kanssa ei kyllä ole mitään kivaa,panacodin kun aloin lopettelemaan uuden lääkken takia luulin kuolevani :( vaikka kuinka varovasti ne vähensin niin vierotusoireet oli aivan järkyttävät. Pää oli niin kipeä että meinasin oksentaa vähän väliä.. Tämä uusi lääke ehkä auttaa jonku verran, tänään olen jaksanut tehdä enempi asioita kuin aiemmin. Panacodin aikana olin niin väsynyt että nukuin aina kun vaan voin. Tänä aamuna olin taas niin kipeä että kävely oli aivan helvetin vaikeaa ja jopa hengittäminenkin sai lihakset kramppaamaan. Tätähän se on nyt ollut jo aika pitkään.. Kun mut on joskus leikattu ja olen toipunut en koske edes buranaan.. 

Mun vuorokausi on aika karua... Kun menen nukkumaan siinä kymmenen aikaan herään joskus yhden aikoihin siihen että alaselkä ja jalat ovat ihan tulessa, nukun yleensä kyljelläni. Kun koitan kääntää itseni pitää ottaa sängyn päästä kiinni ja pikku hiljaa hivuttautua ensin selälleen, lihakset kramppaa ja henki ei kulje.. kun vihdoin pääsen toiselle kyljelle menee hetki ennen kun krampit ja kipu hiipuu.. kun nukahdan herään sitten taas noin kolmen aikoihin samaan tunteeseen, polttaa selkää ja hermosärky on jaloissa aivan järkyttävä. Taas sama homma kääntymisen kanssa.. jos nukahdan selälleni herään yleensä siihen kun henki ei kulje kramppejen takia. Yö menee aina niin että heräilen parin tunnin välein.. 

Onni herää yleensä seittemän tai kaheksan aikaan.. en ole oikein nukkunut itse.. Onneksi meillä on lapsiportti makkarin ovessa koska en pysty nousemaan heti sängystä. Onni on ihana kun se tulee sitten mun kainaloon makoileen ihan kun se tietäis, että äiti on kipee eikä pysty heti nousemaan. Kun pääsen vihdoin jotenkin istumaan pitää nousta varovasti ylös kun ei tiedä pitääkö jalat..

Aamu toimet menee hitaanlaisesti.. Onni osaa kiivetä itse syöttöjakkaralle onneksi :) Kissat ja koirat pitää ruokkia ja pelkkä koirankupin saaminen lattialle on kivuliasta. Onnin pukeminen on vaikeeta kun kyseessä on vilkas kossi niin saa välillä tosissaan taistella vaatteet päälle.. Tässä vaiheessa yleensä pääsen jo kävelemään paremmin ja kramppeja ei enää tule niin helposti. 

Onnin kun saan hoitoon otan lääkkeet ja koitan tehdä jtn kotihommia.. tiskikoneen tyhjennys ja täyttö on vaikeaa ja saa joskus mut niin kipeeksi että on pakko mennä maate.. pyykkikoneen täytän istuen lattialla.. Lattioilta en pysty keräämään tavaroita ilman kipuja. Yleensä menen nukkumaan koska väsyn todella nopeasti. 

Onni tulee hoidosta 14.30 ja sen jälkeen pitää lähteä kauppaan, kävely siellä on vaikeaa.. kärrystä en saa tavaroita kassalle ja kassit kantaa yleensä Kimmo.. Ruuan tekeminen on vaikeeta kun joutuu seisomaan hellan edessä :( pelkkä paikallaan seisominen saa selän niin jumiin että pitää varoen lähteä aina kävelemään ettei jalat mene alta. Tässä yks päivä aivastin niin jalat meni todella alta, onneksi oli nojatuoli selän takana..

Pelkät kotihommat saa mut niin väsyneeksi että loppu ilta menee sohvalla.. Mutta kun meillä on vilkas kaksivuotias niin eipä siinä pysty kauaa levähtämään, saa lähteä vähä väliä nostamaan kossia pois pöydältä tai pitää mennä siivoon lusikoita tai jotain muuta mitä kaapista on revitty alas.. Sitten kun alkaa iltavilli mun päällä hypitään jne. Mutta olen onnellinen siitä, että Onni on terve lapsi <3

Kun vihdoin tulee ilta olo on jo sen verran väsynyt ja kipeä, että uni tulee aika nopeaa mutta heräilyt alkaa taas :( 

Mä olen kotona 24/7 ainoastaan kaupassa käyn ja se onkin joskus päivän kohokohta, postilaatikolla en ole käynyt moneen kuukauteen enkä lenkillä.. Jotenkin osaa arvostaa elämässä ihan pieniä asioita semmoisia joita ei ennen ole edes ajatellut. 

Mä olen helvetin kiitollinen siitä että mulla on perhe ja ystäviä, apua saa ilman että edes pyytää..