Mut leikattiin 2.4 oyssissa. Leikkaus pelotti mua aivan järkyttävän paljon.. Lähinnä nukutus ja leikkauksen jälkeiset kivut. Itse leikkaus kesti parisen tuntia, olin saanut jostain lääkkeestä todella pahan allergisen ihottuman, olin mennyt ihan punaiseksi.. Ilmeisesti joku penisiliini, asiasta ei ollu mainintaa leikkaus kertomuksessa, kuulin siitä unen läpi kun mua lähettiin  viemään osastolle.

Mun selässä oli alimmat nikamat  romahtaneet kasaan ja ne olivat limittäin, ylempi nikama  oli työntänyt ulospäin. Virheasento  oli korjattu, eli mulla on nyt titaania selässä ja 4 ruuvia. Samalla oli puhdistettu runsaasti arpikudosta. Mun selässä on vieläkin sitten vikaa 😣 sairaiden nikamien yläpuolella  olevat nikamat ovat myös virheasennossa, johtuu siitä kun alemmat ovat ne "vääntäneet" mukanaan. Ylempi nikama on työntyny ulospäin. Leikkauskertomuksessa luki ettei tällä kertaa luuduteta kun ne romahtaneet nikamat. Kesäkuussa kontrolli käynnillä kuvataan selkä ja katsotaan tilanne. Jos asento ei ole muuttunut tai ei muuten ala vaivaamaan sille ei tehdä mitään.. mutta jos muutoksia on tullut Jne. Sekin väli luudutetaan 😭 nyt koitan unohtaa tuon asian ja keskittyä toipumiseen.

Sairaalassa ollessa olin todella kipeä ja tuli kaikenlaisia juttuja kuten suolilama 😕 ihan järkyttävä tuska, luulin kuolevani siihen. Onneksi olin sairaalassa ja sain apua.. 

Leikkauksessa selkäkivut jäivät saliin, mutta sain hermosto "vaurioita" ne näkyy lihasheikkoutena ja oikean jalan toiminta häiriöinä. Esim. Varpaita on vaikeaa liikuttaa, en pääse varpailleni joten kävely on vaikeaa.. jalan nosto on vaikeaa. Välillä alkaa jalat nykimään ja tärisemään se ei ole yhtään kivaa. 

Nyt opettelen kävelemään oikein, se on aika hankalaa kun jalat on niin raskaan tuntoiset ja oikea  jalka ei toimi kunnolla, mulla on käytössä kepit. Olen käynyt jo kaupassa, tosin en yksin. Kamalasti ei jaksa kävellä, mutta ihmeenkin paljon. Mulla ei ole liikuntarajoitteita, kipujen mukaan pitää elää. Autolla saan ajaa kun jalka toimii ja lääkitys loppuu, nostoraja on 20kg mut enhän mä nyt semmosia määriä ala vielä nostamaan.

Kipujahan on, hermosärkyjä, haavakipuja ja lihaskipuja.. mutta pärjään niiden kanssa voimakkaiden kipu ja hermosärkylääkkeiden kanssa. 

Sairaalassa olin 5 päivää.. se meni nopeasti kun samassa huoneessa oli aivan ihana ihminen 💕💕 meillä synkkas heti ja hoitajatkin sanoi että meidän huoneessa nauretaan paljon. Me tuettiin toisiamme jos toinen oli kipeenä tai alkoi masentaan tms. Mä en olis jaksanut jos Katja ei olis ollu siellä.. kaikki se kipu ja koti ikävä olis ollu liika raskasta yksin. Se on jännä miten jotku ihmiset tuntuu heti niin omilta, ihan kun olisi tuntenut vuosia. Sairaalasta päästyäni hengähdin äidilläni muutaman päivän, se oli hyvä juttu koska Onni oli sairaana ja muutenkin olin aika väsyny ja kipeenä.

Sofian kuolin päivästäkin tuli 1.4. 4v. Oli aika raskasta lähteä sinä iltana Ouluun kummitädin luokse yöksi, että aamulla pääsee sairaalaan. Onneksi mulla on ihana kummi, hänen luonaan ajatukset pysy kasassa. Kimmo ja Onni kävi viemässä kynttilän haudalle.

Mutta nyt eletään päivä kerrallaan.. jos kaikki menee hyvin pääsen heinäkuun alussa takasi töihin..