Siitä on nyt yli vuosi kun olen tänne kirjoitellut.. en vaan ole jaksanut. Kaikenlaista on tapahtunut.. Onni on jo yli kolme vuotias pikkuvanha jästipää :D puhetta riittää joskus vähä liikaakin ;) Onni on virikehoitossa perhepäivähoitajalla 20pvä kuukaudessa, saa olla muiden lasten kanssa ja mä levätä.

Mun ola tilanteeni ei ole kovin valoisa, kivut jatkuu vaan ja lisää uusia oireita on tullut. Työn suhteen kävi niin kuin jo tiesinkin, olen nyt kotiäiti. Vaikka mä sen jo tiesin niin työsuhteen purku tuntui järkyttävän pahalta, mä niin olisin halunnut näyttää että mä pystyn vielä, mutta oli pakko itsekkin tajuta että asia ei ole niin. Kotona 24/7 oleminen on työlästä mulle henkisesti.. Kimmo tekee 10-18 töitä ja vapaita ei kamalasti ole.. 

Aamulla kun kaikki muut lähtee kouluun, hoitoon ja töihin mä jään tänne tyhjään kotiin, no onhan mulla noi lemmikit mut eipä niiden kanssa niin keskustella jnejne. Elämästä on pudonnut pohja pois, onneksi on noi lapset ja lemmikit.. Sitä helposti luulee että kroonisesti kipeä ihminen on vaan laiska ja ei viiti tehdä esim. töitä jne. sosiaalipummi, yhteiskunnan elätti jnejne. Tämmönen 5 hengen perhe, iso talo, lainat jnejnejne kun vie sitä rahaa aikalailla, ei sitä mielellään näillä tukirahoilla jne elelis.. Mun tulot on tippuneet niin paljon että en mielellään täällä kotona kattoon syljeksilis :/ ja hakemuksia täyttelis..

Selästä sen verran että kivut jatkuu ja välillä ne on niin pahoja että hengitys salpautuu.. öisin jos nukun pitkään samassa asennossa ja unissani koitan asentoa vaihtaa, herään järkyttävään kramppiin :( jalat vetää hemmetin kipeesti suonille ja lapaluista lantioon kaikki lihakset on krampissa, hengitys ei kulje jne.. ennen tuli paniikki mutta nyt tiedän etten siihen kuole, kuhan saan itseni rauhoitettua niin kramppikin laantuu. Yleensä selkään ja jalkoihin jää kipeet kohdat näistä krampeista, ihan ku mustelmat. Näitä kramppeja tulee joskus myös ihan kävellessä, polvet on olleet auki jne kun jalat lähtee alta. Lääkärit vaan nostaa olkapäitään, sain taistella että pääsin tutkittavaksi.. rappeumia, nikamatulehduksia, nikamasiirtymä ja Scheuermannin  taudin tyyppiset nikamat rintarangasta. Näillä nyt mennään, kesäkuussa on kontrolli joten sitä odotellessa.

Sofian kuolemastakin tuli keväällä 5v ikävä on välillä valtava.. mulla on huono omatunto kun ei olla käyty haudalla :( on ollu kipuja ja ollaan oltu sairaana jnejnejne... matkaa kummiski on n.60km. Minusta aina tuntuu ettei Sofia siellä haudassaan ole, siellä on vain kuori ja se kaunis aurinkoinen sielu on täällä kotona <3 meidän lähellä.

Onni on alkanut puhumaan paljon enkeleistä, varsinkin siskoenkelistä.. koitan kertoa jotenkin hänelle miksi sisko on enkelinä taivaassa eikä täällä meidän kanssa, onhan se vähän vaikeeta kolmivuotiaan tajuta mutta kaikki aikanaan..

Mutta jospa mä jaksaisin joskus taas kirjoitella uusia kuulumisia tänne, sillon kun olin aktiivisempi kirjoittaja tuntui ettei kukaan edes lue näitä jorinoita, samaa kökköähän tää on kerrasta toiseen.. mun elämä nyt vaan on tämmöstä tällä hetkellä..