Miksi mulla on alkanut tulemaan huono omatunto :(

Jos mä huomaan että mua hymyilyttää tulee huono omatunto, jos huomaan että joku asia tuntuu hyvältä sydämmessä taas tulee huono omatunto.. miksi mä olen alkanut rankaseen itteeni niin ettei mulla voisi olla välillä hyvä mieli jostain tms.

Mulla on huono omatunto siitä kun Sofian kotona ollessa olin niin masentunu kun ei tiedetty mikä Sofiaa vaivaa.. meni monta hyvää hetkeä ohitse :( Huono omatunto kaivaa myös siitä kun Sofian sairaalassa ollessa en pystynyt juttelemaan hänelle itkemättä :( ja kun ensimmäinen kerran ja viimeisen kuulin Sofian naurahtavan ääneen mulla tuli itku.. Sofia oli silloin ollu viikon sairaalassa ja toin hänelle uusia leluja jotka Sofia sai mun kummitädiltä <3

Kannan huonoa omaatuntoa myös siitä kun me ei voitu olla Sofian kanssa koko aikaa siellä Oulussa.. ja kun Sofian elämä alkoi hiipumaan en saanut jalkojani toimimaan heti, en päässyt hänen vierelleen kuin ihan hetkeksi kun hän vielä hengähti viimeisen kerran.. miksi mun jalat ei toimineet? Onneksi siinä oli vieressä ihanat hoitajat kokoajan mä sain itseni liikkeelle viimeisellä hetkellä.. silti on huono omatunto.. sitä ei voi kukaan tietää miltä se tuntuu kun huomaa, että oma lapsi on lähdössä.. ei tiedä mitä tekee ja mihin katsoo :(

Kun Sofia sitten nukkui pois tuli rauhallinen olo ja siitäkin kannan huonoa omaatuntoa..

Mulla on huono omatunto siitäkin kun haluaisin yrittää uutta lasta.. mä en jaksa olla kun en saa hoitaa ja kasvattaa pientä ihmisen alkua.. Sofiaa ei kukaan korvaa, mutta olen Sofialle aikoinani luvannut että hän saa siskon tai veljen joskus. Haluaisin vielä kokea sen syntymän ihmeen ja tuntea ne pienet kädet ja kuulla sen ihanan tuhinan kun vauva nukkuu.. mulla on niin ikävä taas Sofiaa..

Tänään tuli taas se kamala paniikkikohtaus mitä mulle on alkanut tulemaan yleensä kaupassa tms.. kädet tärisi ja henkeä ei saa.. onneksi Kimmo tietää ja ymmärtää kun sanon et nyt tuntuu pahalta.. olen alkanut myös kävelemään unissani ja heräilen kun puren hampaitani unissani niin kovasti että narina käy :(  Kaikki ovat varmaan vaan jotain shokin jälkeisiä oireita jotka menee ohitse?

Mä en varmaan salli itselleni mitään nautintoja enää koskaan.. tuntuu siltä etten mä saa olla onnellinen tai iloinen aidosti enää koskaan.. Jos Jumala kerran on meitä nyt jotenkin rangaissut, niin rangaistus pitää kärsiä sitten kunnolla.. siksi en salli itselleni nyt oikein mitään.

Mä en ole vieläkään voinut pestä niitä Sofian vaatteita, enkä ole voinut pakata tavaroita tai toisin sanottua siivota ja järjestää hänen "huonettaan" Jospa sekin aika vielä joskus tulee..