On aikaa siitä kun olen kirjoitellut tänne.. on sattunu ja tapahtunut todella paljon.. niin iloisia kuin surullisiakin asioita.

Sain vakituisen työn :) olen siitä todella iloinen ja onnellinen, kerrankin voin huokaista sen asian tiimoilta, ei tarvitse olla aika pelko selän takana joutuuko työttömäksi tms. koska olen ollut vuokratyöntekijänä jo vuosia. Työ jossa olen nyt on todella kiva ja kaverit ovat mukavia :) työnantajakin on mukava joten töihin on kiva mennä...

Lokakuussa tein positiivisen raskaustestin, kaikki meni hyvin ekassa ultrassa viikoilla 8+1 näkyin hyvin voiva pikku ihminen <3 ouluunkin tuli aika istukkatestiin ja sitä odotellessa aika sitten meni.

Pelotti todella paljon se tuleva vastaus, jos pienessä olisi taas se sma1 :( tuli jotenkin kumma olo ja soitin ouluun.. halusin aikaistaa sitä aikaa. Sainkin sen viikon aikaisemmaksi eli 20.12

Kun se päivä sitten koitti olis todella hermona :( pelotti ja mietitytti.. ultrassa näkyi pieni sikiö jonka sydän ei enää lyönyt :( pikkuinen oli lähtenyt Sofian luokse viikoilla 11.. raskaus viikkoja oli silloin 12 :(

Olo oli sanoin kuvaamaton, itkua ja kysymyksiä riitti.. miksi taas?? Mitä pahaa ollaan tehty kun meille ei anneta lasta?? Aika lääkkeelliseen tyhjennykseen tuli samalle päivälle kuin Sofian 1v syntymäpäivä :(

22.12 sitten mentiin Oulaskankaalle.. sain lääkkeet ja makasin vain, ei tehnyt mieli liikkua tai tehdä yhtään mitään.. hoitajat olivat ihania ja tukivat mua ihanasti.. 12.05 syntyi pienen pieni enkeli <3 en olisi halunnut nähdä sitä mutta oli pakko koska sikiö menee tutkimuksiin jos vaikka jotain selviäisi :( olin sairaalassa vielä parisen tuntia ja pääsin kotiin. Olo oli kipeä ja kuumekkin nousi.. kuume johtui niistä lääkkeistä joten en ollut huolissani.

Nyt kun aikaa on kulunut pari päivää olo on ihan ok. henkisesti ei kylläkään mutta fyysisesti mä pärjään. Joulu meni ja Sofian syntymäpäiväkin :( Haudalla kävimme aattona, me vietiin sinne 2 kynttilää Sofialle ja sille pienelle enkelille <3

Mä toivon että ensi vuosi toisi meille tullessaan iloisia hetkiä ja sitä onnea mitä perhe elämään kuuluu.. lapsen jota kasvattaa ja tämä kaikki paha jäisi taakse.. haluaisin niin jatkaa elämääni normaalisti, ilman näitä kamalia surullisia tapahtumia. Muistot säilyvät ja niitä haluan haalia.. ikävä ei helpota.

Olen nyt sairaslomalla.. 2.1.12 menen vasta töihin, ihan hyvä niin saan hengähtää vähäsen..