Onni täytti 9.11. 1v. Kummit, mummu ja vaari kävi kakku kahvilla.. oli kiva ilta sai nauraa niin että maha oli kipeenä seuraavanakin päivänä :D

Onni on kovasti kasvanut ja kehittynyt.. kävelee tukea vasten ja heittää jo otteenkin irti  ja seisoo ihan ilman tukea jonkin aikaa. Sohvalle kiivetään sadasosa sekunnissa, kaapit tyhjennetään samassa ajassa ja sana EI on myrkkyä... vanha kännykän romu on maailman paras lelu :) sillä soitetaan "äitälle" :) sanoja on muitakin kuten "iti", "heihei" ja "päivää".

Neuvolassa pituutta oli n.79cm ja painoa n.12kg ihan kivasti kossi on kasvanut :)

Mä olen ollut töissä lokakuun alusta saakka, mulla on uusi työpiste ja olen kyllä tykännyt. Vaikkakin jostain kumman syystä vedän hirveet ressit joka päivä siitä että olenko tarpeeksi hyvä ja osaanko tehdä työni kunnolla.. hidashan mä vielä olen tai no on sitä nopeuttakin tullut mutta monesti menee sormi suuhun ja meinaa paniikin pukata.. paniikkihäiriö joka puhkesi Sofian kuoleman jälkeen on taas alkanut nostamaan päätään :( ei ole kiva kun menee ihan täysin toiminta kyvyttömäksi ihmisten ilmoilla, mutta olen puhunut siitä julkisesti ja päätin niin että jos joku ei sitä ymmärrä niin sitten ei ymmärrä.. Minä en sille mtn voi. Lääkityksiä en aio tähän hankkia koitan selvitä sisulla ja puhumalla.

Onni on perhepäivähoidossa ja alku oli melko takkusta, omaa syytähän sekin on kun en ole pystynyt jättämään Onnia kellekkään hoitoon hetkeksikään.. olen kiinni tuossa pienessä miehessä niin että tuntuu pahalta jättää edes hetkeksi jollekkin muulle hoitoon.. Nyt on tulossa kahdet pikkujoulutkin joihin haluaisin päästä, mutta en tiedä pystynkö viemään Onnin hoitoon yöksi mummulle.. ei siksi etteikö siellä olis turvallista vaan siksi kun oma pää ei kestä eroa pojasta.. toistaalta haluaisi jo päästä tuulettumaan kun viime kerrasta on jo 2v kun ollaan käyty jossain "menossa". Ostinkin jo ihanan tunikan jos vaikka uskaltais tempasta ja lähteä :) tietenki on sekin vaihtoehto olemassa että me mennään kumpikin omiin pikkujouluihimme yksin ja toinen jää Onnin vahdiksi.. mutta katotaan nyt.

Mä kävin syyskuussa oyssissa tän mun selkäni takia, mulle pistettiin hermojuuripuudute alaselkään.. en nyt muista olenko kertonut tästä rappeumasairaudesta jonka olen saanut vaivakseni. Mulla on viimesimmissä nikamissa pullistumat ja välillä olin jo siinä kunnossa etten voinut kunnolla kävellä, ja tämä sairaus etenee joko hitaasti tai sitten nopeesti... :( nyt voin sen puudutteen jälkeen kävellä oikein mutta kivut on palanneet takaisin.. ei samanlaisina hermosärkyinä mutta aika pahoina silti. Saikkua en hae ennen kun jalat ei enää pidä.. ei sillä ole mtn merkitystä tän sairauden takia olenko kotona vaiko töissä, ihan samanlainen kipu se on kummassakin paikassa. Keväällä menen kuntoutukseen ouluun, jouduin siirtämään tämänkin kuntoutuksen keväälle (ois ollu joulukuun alussa) koska Kimmon työkuva muuttuu tämän kuun lopussa 6 viikon ajaksi, semmoseksi ettei kuntoutukseen meno onnistu Onnin hoidon takia. No kyllä mä selviän sinne asti vaikka pää kainalossa.

Huono omatunto meinaa olla kun ei olla päästy Sofian haudalle :( kova ikävä on taas ollut.. näen Sofian Onnissa joka päivä. Helpottaa kun juttelen Sofialle päivittäin <3 sillä pienellä tytöllä pitää kiirettä kun äippä pyytelee auviksi milloin missäkin asiassa :) jotenkin se rauhoittaa mieltä kun juttelee omalle rakkaalle enkelilleen jos tulee hätä :) aina sieltä on joku apu tullut..mun ihana enkelini <3

Mutta nyt on pakko kohta mennä nukkumaan.. olen ollut pystyssä jo aamusta klo.5 :D jospa muistaisin päivitellä tätäkin blogia hiukan useammin jatkossa.. saa nähdä. Mutta hyvää yötä <3