Mukava ilma ja juhannuskin olis tulossa, vettä tulee ku saavista kaatais :( mä olen taas tulossa flunssaan, en tajua miksi nykyään ei ole vastustuskykyä yhtään.. kaikki flunssat pitää sairastaa. On hiukan kulunu aikaa siitä kun tätä blogia viimeksi olen kirjoitellut, ei ole jaksanut ajatella koko blogia.

Sofialle oli tullut se kivi, kun käytiin siellä haudalla näky oli jotenki niin lohduton :( pieni kivi jossa luki Sofian nimi.. itkuhan siinä taas tuli kun taas tajusi, että se oikeesti on totta. Siellä meidän pienityttö nyt lepää nurmen alla. Perunkirjatkin piti tehdä, kyllä mä sen ymmärrän, että se on kansalais velvollisuus mutta jotenkin tuntui kiusaamiselta.. eihän Sofialla ollu kun tutti, lelut ja vaatteet :( No nyt sekin on sitten tehty jospa sitä nyt sais olla ihan rauhassa kaikelta.

Mä olen yhä edelleen kotona, töitä ei ole kuulunut. Alkaa välillä ahdistaa kun aina saa laskea senttejä ja ei ole aamulla oikein syytä nousta ylös sängystä. Viikonloput ei tunnu viikonlopuilta kun aina on vain kotona.. Varmaan luulevat etten mä ole työkykyinen vielä tms. No ehkä sitä sitte syksyllä jonnekkin vois kokeilla päästä, meneehän se tietenki näinkin taitaa olla toinen kesä kun olen kotona. Viime kesänä jäin sairaslomalle jo heinäkuussa kun odotin Sofiaa.

Sofia täyttäisi ens keskiviikkona 6kk. muistan kun joskus Kimmolle sanoin, että juhannuksena Sofia on jo puolivuotias.. no eipä sitä päivää sitten nähty :( Me käytiin Raahessa eilen, vietiin yks vaatekasa mun yhdelle tutulle johon tutustuin sillon kun Sofia oli sairaalassa, halattiin pitkään ja multa meinas päästä itku, oli niin ihana nähdä ja tuntu mukavalta halata. Heidän tyttönsä oli samassa huoneessa mutta onneksi ihan eri syistä.. Oli aivan ihana nähdä kuinka se pikkuinen oli kasvanut <3 ihanasti hymyili mulle kun juttelin aivan kuin olisi ymmärtänyt. Monesti aiemmin mietin mitä heille kuuluu, onneksi sitten löysin heidät ja sain kuulle et kaikki on ok. Siellä osastolla näkee ja kuulee ihan liikaa.. muutama lapsi on jäänyt mieleen ja aika usein miettii heitäkin. Onneksi on olemassa toi naamakirja :)

Taas alkaa se viikko kun olen illat yksin kotona.. Kimmo on iltavuorossa. Loppus tuo sataminen niin vois käydä lenkillä tai pyörällä jonku kaverin luona. No mä tiiän sen että kun sitten ei sada mä en saa itteeni liikkeelle.. huoh patalaiska ihminen. Olen varmaan lihonukki jo 5kg eipä ihme kun tulee maattua kotona ja sitten se saamarin luohtusyöminen... iltasin kun on kauhee ikävä on pakko saada jtn syömistä.. jtn oikein hyvää. Sitä sitten tulee syötyä ja syötyä, lopen tulee kauhean huono omatunto ja tekis mieli oksentaa kaikki ulos, tulee syytettyä itteensä siitä kun ei ole yhtään itse kuria. Saahan sitä sitte ihmetellä ku paino vaan nousee, omaa syytähän se on. Onneksi mun pikkuveli on lukemassa personal traineriksi, sain ruokapvä.kirjan jota alan täyttämään jossain vaiheessa ja sitten saan jtn ohjetta jne. jospa siitä tulis semmonen kipinä et sais kiloja pois. Jos mä raskaaksikin tulisin olis taas iso vaara saada se diabetes tällä painolla.

Ei kait se auta kun lähteä peiton alle, sen verta kylmä alkaa tulemaan ja lihaksia särkee.. perhana ku ärsyttää :( onneksi Kimmo siivos täällä astiat koneeseen jne ennenku lähti töihin, auttoi tosi paljon :) nyt ei tarvi kun loihtia ruoka vähä illemmalla ja ottaa rennosti..