En taaskaan oikein nukkunu, siitä asti kun Sofia joutui sairaalaan eli 3 viikkoa sitten mä olen herännyt joka yö samoihn aikoihin kun Sofia heräsi syömään :( Tänään on pitäny soitella joka paikkaan, ei jaksais mutta on pakko. Huomenna mennään Ouluun mummun ja Vaarin kanssa hakemaan Sofiaa, vien Sofialle omat vaatteet.. mekon ja sukkahousut.. niin ja sukat ettei pienet jalat palellu.. miksi mä ajattelen näin?

Kotikin on ihan sotkussa, ei jaksais nyt siivoilla yhtään :( eilen illalla haettiin muutama leffa ja katsottiin ne Kimmon kanssa.. ei oikein pysyny kärryillä mutta sai jtn muuta ajateltavaa hetkeksi..

Mulla on kamalan pahaolo aina kun näen vauvoja ja luen facebookista toisten vauva onnesta, on silti niin ihanaa kun ystävillä on terveitä vauvoja ja he voivat hänestä iloita.. en mä sillä.. mutta vielä en ole valmis ihan kaikkeen. Mun hyvä ystävä sai ihanan pojan 31.3.. me ollaan tunnettu jo kohta 30v. Ei olis uskonu sillon kun me otettiin kuva meidän vauvamahoista, että kun hän synnyttää pojan niin seuraavana päivänä mun tyttö lähtee enkelten matkaan :( Mun ystävä on ihana, hän tietää ettei mua haittaa vaikka kuulen miten heillä on alkanut menemään ja synnytyksen aikaan olin täysillä mukana vaikka samaan aikaan pidin oman vauvani kädestä kiinni kun hänen oli vaikea hengittää, ihminen on ihmeellinen "laitos" jostain kumman syystä sitä saa voimia olla läsnä niin syntymässä kuin kuolemassa.. Mä en jaksais näinkään hyvin jos mulla ei olisi tätä ystävää mun elämässä.. ehkä joskus sitten saan voimia käydä katsomassa hänen poikaansa ja pystyn ottamaan sen pienen ihmeen syliini <3

Nyt surun aikana on tullut paljon ihmisiä ympärille, mulla on ihania kavereita jotka aidosti meistä välittää..