Olempa ollut nyt todella laiska kirjoittamaan blogiani.. Tässä välissä on tapahtunut paljon asioita, Onni on jo 10kk ja kovasti kävelee tukea vasten. Sanojakin tulee äiti, isi, tööttööt, heihei ja ei :) Mun äitiysloma on loppunut ja nyt olen kesälomalla 2.10 saakka. Töihin meno jännittää ja oikeastaan pelottaakin siksi kun olen ollut sieltä pois yli vuoden. Siellä on tullut paljon uusia asioita ja uusia työkavereitakin.. apua jos mä en osaakkaan enää mitään niin jaloissahan mä siellä pyörin :( no jospa ne asiat muistuu mieleen kun siellä sitten töitä tekee..

Onni menee päivähoitoon ja sitäkin mä jännitän, kun poika on niin paljon ollut mun kanssa täällä kotona ja vain ihan pienenä ollut mun äidillä muutamia tunteja hoidossa. Mun peräänhän se on kovasti. Nyt on tullut joku herkkyys johonki ruoka-aineeseen ja sitä metsästetään nyt kovasti, maha on löysällä mutta ei muuten kitise sitä. Onnihan on sellainen iloinen ja temperamenttinen kossi.. Joka paikassa pitää olla päällään :D

Mulla itselläni on ollut vähäsen nyt terveyden kanssa ongelmaa. Koko äitiysloman vaivannut selkä on saanut diagnoosin.. välilevynrappeuma sairaus. Tää sairaushan etenee ja mun pitäis koittaa liikunnalla saada se pysymään kunnossa. No sen verran olen ollut kipeänä etten ole pystynyt kovin liikkumaan.. mitä nyt koirien ja Onnin kanssa ollaan kävelty ja sen jälkeen olenki todella kipee :( Menen puudutukseen tän kuun lopulla ja toivon että saisin avun siitä. Koko aikuiselämäni olen selkääni jotenkin sairastanut mutta aina ennen on pelkkä särkylääke ja lepo auttanut, nyt niistä ei ole mitään hyötyä. Ei edes hermosärkylääkkeistä joita kokeilin syödä. Mieli meinaa olla tän kivun takia välillä melko maassa.. En pysty enää juoksemaan tai hyppimään :( ja kävelykin on joskus todella vaikeaa. Onnin nostelu on tuskaa ja joskus on lähtehyt jalat alta, onneksi ei ole käynyt pahemmin kummallekkaan. Nykyään olen oppinut nostamaan pojan niin ettei tule vahinkoa, menen sohvalle tms. istumaan ja pyydän Onnia tulemaan luokse.. kohta on kunnon hauikset kun kossi painaa jo 11.7kg ja on muuten kohta 76cm pitkä <3

Sofian kuolemasta tuli 1.4 2v. tein ulos sydämmen punaisista kynttilöistä. Yksi kynttilä jokaisesta kuukaudesta mitä olemme ilman Sofiaa olleet :( se ilta oli jotenkin haikea ja todella itkuinen. Nukutin Onnia ja en pystynyt edes puhumaan pojalle kun itku tuli, väkisin kuvitteli sen tilanteen mitä se voisi olla jos Sofia olisi saanut elää.. olisin nukuttanut kahta lastani, nyt sytytin vain kynttilät ulos toiselle. minusta tuntui siltä, että Sofia oli silloin taas läsnä.. tuntui hyvältä tehdä Sofialle jtn. vaikka ne oli muistokynttilät. Sofia näki ne varmasti sinne taivaaseen <3 Ikävä iskee välillä vyö alle todella lujaa kun Onnista näkee Sofian joskus.. ilmeistä ja hymyistä <3

Mullahan oli kovia pelkotiloja odotus aikana ja Onnin syntymän jälkeen. Nyt ne on hälvenneet ja elämä on ollut ihan normaalia vauva arkea, hampaiden tuloja ja kakkavaippoja.. Välillä tulee kamala vauvakuume mutta se kun ei ole meille niin yksinkertaista saada vauva ja mun pää ei varmaan kestäis uutta raskautta. Ja tää selkä :( Mäkin olen kohta 40v eli ei ole niin yks selitteistä saada vauvoja. Nyt kun Onni on tuossa haluan nauttia hänestä täysillä <3

 

Sofian muistokynttilät

Sisarukset <3

Onni

Onni 10kk

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille <3

T. Elina