Eilen oli Sofian 6kk syntymäpäivä. Pakenin ikävääni ja lähdin äitini luokse Ylivieskaan.. Mukava päivä oli, kierreltiin kirppiksiä ja löysin itselleni vaatteita. Ajatukset harhaili välillä Sofiaan varsinkin kun näin vauvoja ja vauvojen vaatteita. Monesti taas mietin, että tuossakin olis Sofialle kiva mekko tms.. Pojat meni isälleen yöksi ja Kimmo oli iltavuorossa ei olisi jaksanut olla kotona yksin. Kun sitten illalla tulin takaisin kotiin huomasin matolla kauniin hohtavan valkoisen höyhenen jossa oli kullan hohtava kärki.. sitä ei ollut sinä kun lähdin. Kissakin oli ulkona joten täällä kotona ei ollut kukaan liikkunut.. meillä ei ole höyhen tyynyjä ja untuvatakitkin ovat kaapissa.

Ensin tuli pahaolla, sitten itku ja kohta mielen valtasi rauha.. Sofia rakas varmaan tahtoi kertoa mulle ettei hänellä ole hätää ja hän on yhä mun vieressä. Säilytän höyhenen, laitoin sen Sofian kuvan kanssa kehyksiin. Mieleeni tuli tänään uusi runo.. kirjoitin sen heti ylös.

Jos tätä mun blogia joku vielä seuraa niin hyvää Juhannusta kaikille, olkaa ihmisiksi ja nauttikaa yöttömästä yöstä..

*****************************************************

Enkelin lohdutus

Silloin kun itket ikävääsi, kaipaat ja suret pienimpääsi.. saapuu luoksesi enkeli valkoinen, kaunis niin tutun oloinen. Siivestään irroittaa höyhenen, sillä kuivaa poskeltas kyynelen. Sydämmeesi lämmön hän antaa, hymyn pisaroita huulillesi kantaa.. Hän siivillänsä sinua suojelee, haihtuu pois kun sinun on taas hyvä olla.