Sofian kuolemasta tuli 1.4 vuosi.. päivä oli surullinen ja raskas.. mutta jotenki sen vaan pääsi taas ylitse. Ikävä on edelleen kova ja tuskin se koskaan hellittääkään.. 


Uudessa kodissa on eläminen alkanut kaikesta huolimatta mukavasti. On aivan erillaista asua omassa tuvassa omalla luvalla.. tilaa on enempi ja jotenki täällä nukuuki paremmin. Elämä alkoi jo palautumaan raiteelleen muuton ja rempan jälkeen kunnes tuli yhtäkkiä taas hiukan uutta asiaa.. tällä kertaa positiivista :)

Tajusin yhtäkkiä että, menkat oli jääny tulematta.. en uskonu että olisin raskaana koska eipä siinä kaiken tohinassa ollu koko "raskautumis" yritystä :D oli muutenki ihmeellinen olotila. Väsytti, oli kylmä ja koko ajan nälkä :/ sitte alkoi tulamaan huono olo... tein testin ja se olikin positiivinen. Olo oli epätodellinen :/ pääsin neuvolaan aika pian ja ultrassa näkyi pieni sikiö ruskuais pusseineen :D luulin ensin että siellä oli kaksoset, koska en aiemmin ole nähnyt vastaavaa pussia.. onneksi oli vaan yksi ja elävä pieni. Sydänäänetkin kuuluivat ja sain niistä pätkän kännykkään :) viikkoja on nyt 7+4 eli todella varhaisessa vaiheessa ollaan.

Tuli jo aikakin Oyssiin istukkatestiin.. 16.4 olisi taas lähtö, jotenki sinne meno taas pelottaa ja ehkä vieläki enempi ku ennen.. olihan viimesin kerta aika rankka :( pieni olikin menehtynyt kohtuuni.. toivotaan nyt että tämä pikkuinen "puskajussi" (tuli raskaus puskista siksi tuommoinen nimi) olisi terve ja saisi syntyä marraskuun lopulla.

Eilen kävin varastossa, siellä on Sofian kaikki tavarat :( pinnasänky, rattaat jnejne.. jotenki siellä oli jännä tunnelma, ihan ku aika olisi pysähtynyt. Olisi niin ihana taas kantaa ne sisälle, pestä kasa vauvan vaatteita jne..  Mutta olen päättänyt että koitan olla nyt ajattelematta tulevaisuutta ja menneisyyttä.. ressaan vaan itseäni liikaa ja sitten väsytän itseni taas :( vaikeetahan se on mutta taitaa olla ihan pakko. 

Mä olen kyllä ollu ihan liika väsyny taas ja se iki ihana pahoinvointi on ottanu vallan.. töissä ei ajatus oikein kulje ja kokoajan saisi olla nukkumassa. Pelottaa nostella isompia laseja koska pelkään keskenmenoa niin paljon, mutta en taasen kehtais kokoajan olla mankumassa apuakaan.. tiedä sitten miten sitä pitäisi toimia :/ hmm..

Meistä tehtiin juttu Nivala lehteen.. en muista olenko kirjoittanut jo aiemmin tästä mutta kerrompa sitte toistamiseen :D Juttu kertoi Sofiasta ja hänen sairaudestaan. Olen saanut paljon hyvää palautetta siitä :) Juttu oli kyllä ihanasti tehty, kiitos toimittajalle jos satut lukemaan tätä blogiani :)

Olen muuten saanut nyt jo kolmannen yhteyden oton SMA1 perheestä <3 olen kirjoitellut mailia aina kun olen koneelle päässyt, ja tuntuu hyvältä jutella ihmisen kanssa joka tietää selittämättä mistä on kyse. Hänkin on miettinyt yhdistyksen perustamista SMA1 perheiden tueksi.. samoja ajatuksia on ollut itsellänikin aikoinani.. se nyt varmasti jää haaveeksi, mutta saahan haaveita ihmisellä olla.

Pojat ovat isällään tämän vkl. taidetaan Kimmon kanssa katsoa leffoja ja mässätä koko vkl. :D Kimmo on varmaan jo huolissaan musta kun mulle on alkanut uppoomaan tuota ruokaa jne ihan urakalla, taidan olla kohta plussapallo :D